|
Coton de tuléar narttu
Cheriban Indian Lullaby
"Lupsi"
s. 8.7.2005
Lupsi tuli meille syksyllä 2005 toisen cotonimme Hipun kaveriksi. Ihastuin pennussa sen laumaviettisyyteen ja kontaktihakuisuuteen, kun toinen koiramme Hippu on ollut aina ja oli etenkin pentuna mahdottoman itsenäinen.
Alku ei ollut kuitenkaan helppo, sillä Lupsi oli mahdottoman villi pentu, mihin kun yhdistettiin vanhemman koiramme loukkaantuminen ja pitkä toipumisaika, oli koirien nimi pitkään yhteinen "ei!"
Lupsi oli koko pentuajan myös varsin tarkkaamaton eikä sitä ollut kovin helppo opettaa. Sitten tuli yllättävän raju murrosikä ensimmäisten juoksujen aikoihin ja koiraa lakkasi joksikin aikaa toko täysin kiinnostamasta.
Nyt kun ollaan ensimmäisten juoksujen paremmalla puolella, on yhteistyö lähtenyt vihdoin kunnolla käyntiin. Lupsi on vähän rauhoittunut, vaikka aina tuleekin olemaan vilkas, rohkaistunut paljon oltuaan pentuna aika arkajalka, ja kaikin tavoin tuntunut päässeen balanssiin. Se mihin koirassa pikkupentuna ihastuin, tuntuu nyt tulleen uudelleen esiin. Treenataan ja katsotaan, mitä sen kanssa syntyy. Aloitimme nyt keväällä myös agilitykurssin, kun koira on pienestä asti ollut sellainen kiipeily- ja hyppymyyrä. Siinäkin olemme aivan alussa ja otamme rauhallisesti koiran nuoren iän, 10 kk, takia.
Lupsi on lähes kaikessa toisen koiramme Hipun vastakohta. Mikä toiselle on vaikeaa, se on toiselle helppoa, molempiin suuntiin. Serkuksia ovat, mutta sepä ei näy missään, ei edes ulkonäössä. Lupsi on sijoituskoira, joten sen kanssa käydään myös kauneuskilpailuissa. Niissä se onkin menestynyt hyvin. Mielestäni koiran kuuluu kuitenkin tehdä muutakin kuin kiertää pikku kehää ja kilpailla ulkonäöllään. Sillä periaatteella jatkamme hankalasta alusta huolimatta.
toukokuussa 2006
Satu
|
