|
Olen pienestä asti ollut ihastunut dobermanneihinl. Olin jopa
leikannut
Koiramme-lehdestä dobberin kuvan ja liimannut sen päiväkirjani
sivuille, alle
olin kirjoittanut " Tällaisen koiran joskus vielä omistan."
Olin 16-vuotias kun ostin ensimmäisen koirani ja dobberini ruskean
nartun
nimeltä: A dreams Rhonda.
Ronja oli todellakin sydämeni koira, jonka takapäänhalvaus vei
ennenaikaisesti
hautaan vain 6-vuotiaana.
Cherryfellow s Brilliant "Ruska"
Dobberilehdessä näin ilmoituksen tulevasta pentueesta ja tiesin
heti, että tuosta yhdistelmästä minun on saatava pentu. Emä ja isä
hyviä käyttökoiria,
kuten muukin suku. Ja kaiken kukkuraksi Ruskan pappa oli myös Ronjan
isä, joten
tämä vielä lisäsi kiinnostustani pentueeseen. Soitin ja varasin
ruskean nartun, joita sitten syntyi vain tämä yksi, jolloin
valintakin oli erittäin helppo.
Ruska oli pentueensa sosiaalisin ja avoimin yksilö ja sitä se on
kyllä vieläkin,
kiipeää melkeimpä kenen vaan syliin pussailemaan ja repimään tukkaa.
Taistelutahtoa ja tempperamenttia löytyy vaikka muille jakaa.
Pienenä Ruskan
lempinimi oli Alfanaaras, se kun käyttäytyi kuin johtaja, jos hän ei
tykännyt
halimisesta hän kyllä teki sen hyvin selväksi; otsastani löytyy
parisenttinen
arpi todisteena siitä kun 9-viikoinen pentu ilmotti että irti, mutta
mun piti
silti saada vielä vähän halia* Nykyään Ruska on jo oppinut sen
että kuka meillä käskee ja kuka tottelee.( näin ainakin itselleni
väitän.)
Ruskan kanssa olisi tarkoitus uskaltautua kisoihin asti ja tavotteet
on
korkealla, mutta minulle on kuitenkin tärkeintä, että koira on terve
niin
henkisesti kuin ruumiillisestikin, kaikki mitä tämän päälle tulee on
vain
plussaa.
Näyttelyitä olisi myös tarkoitus kiertää, yhdessä pentunäyttelyssä
on jo käyty,
siellä Ruska oli ROP-pentu ja sai KP:n. |
