Silences Helen, s. 21.11.2000 on kotoisin Pirkkalasta, ja tuli luokseni kasvattajaltaan tammikuun lopussa 2004. Yhteinen polkumme on siis vasta alkumetreillä.


Tuttavallisemmin tyttöä voi kutsua nimillä Helen, Hellu, Heluna ja Möykky, joskus saattaa puheessa vilahtaa myös Pässi…


Helen on vielä arka uusissa tilanteissa ja kohdatessaan vieraita ihmisiä, mutta on alkanut selvästi vähitellen tottua uuteen ympäristöönsä ja sitä kautta on myös reipastunut viime aikoina paljon. Hiljaa hyvä tulee, joka päivä opitaan uutta ja meno reipastuu. 


Luottoystäviään Helen tervehtii ”halauksella” ja joskus innostuessaan yrittää jopa mahtua syliin. Siinä sitä onkin sitten naurussa kiinni pitelemistä, kun tyttö koittaa sirosti tunkea itsensä huomion keskipisteeksi. 


Maalla, jossa vietämme pääosan viikonlopuista, Helen on elementissään. Siellä saa olla vapaana pihalla, vahtia omaa aluetta ja paimentaa ”laumaa”, eli ketä milloinkin sattuu olemaan pihatöissä. Työnjohdollisissa tehtävissä Hellu on erinomainen, se kiertelee ensin katsomassa kaikkien puuhat, ja asettuu sitten makaamaan jonnekin niin, että näkee kaikki tapahtumat ja käy hätistelemässä, jos tulosta ei ala tulla… 


Toinen erinomainen ominaisuus Helenillä on herätyskellona toimiminen. Kun aamu-unisena koitan laittaa torkkua päälle, tulee Helen milloin minkäkin tempun varjolla tönimään ja vetämään peittoa pois päältä, etten myöhästy aamupuuhista. Ja kuka sen on sanonut, että viikonloppuna tarttis nukkua pidempään kuin työaamuinakaan?!?!?


Nämä yhteiselon alkumetrit ovat olleet hienoa aikaa ja ilon uuden oppimisesta on voinut tuntea melkein päivittäin. Onnellisena odottelen, mitä kaikkea uusi perheenjäseneni minulle vielä järjestää. 



Eeva, kesäkuu 2004