|
Olin jo pitkään suunnitellut, että kun lähden opiskelemaan, otan koiran itselleni kaveriksi. Suomen lapinkoiraan päädyin sen sopivan koon, ulkonäön ja luonteen vuoksi. Fidelis Kainovieno eli ”Juuli” haettiinkin seitsenviikkoisena pallerona melkein toiselta puolelta Suomea kesäkuun alussa.
Vähän ennen kuin Juuli tuli meille, huomasin Kontaktikoirien pentujenleikkikoulu- ilmoituksen Prisman ilmoitustaululla ja ilmoittauduin saman tien mukaan. Leikkikoulun päätyttyä oli itsestään selvyys, että Kontaktikoirissa jatkettaisiin.
Juuli on luonteeltaan aika itsenäinen ja pomoileva (vaikka kasvattajalta toivoinkin ”alistuvaa ja helppoa” pentua…), joten töitä on täytynyt tehdä alusta asti oikean arvojärjestyksen ylläpitämiseksi. Onneksi minulla oli vähän kokemusta dominoivista koirista, joten huomasin nopeasti Juulissa tällaiset piirteet ja pienellä vaivannäöllä Juulista on kehkeytynyt ihastuttava persoona, jonka kanssa on mukava puuhastella!
Tarkoitukseni oli aluksi ottaa koira vain lenkkikaveriksi, mutta leikkikoulun myötä harrastus vei mukanaan… Juuli on näyttelylinjaista sukua, joten jännityksellä odotan miten pitkälle meidän rahkeet riittävät, kun itsekin olen ihan vihreä näissä hommissa!
Marianne,
syyskuussa 2004 |
