|
Moikka! Nimeni on Arttu, mutta mun kennelnimi on Namupalan Kost
Voimakas ja rodultani olen leonberginkoira. Aliasnimiä on myös
karvapallo, nallekarhu jne. epäilen vahvasti, että se johtuu mun
ulkonäöstä. Asutaan äidin (Micaela) kanssa Porissa, mutta alun perin
olen kotoisin Tampereelta Namupalan kennelistä. Äiti on kuulemma
pienestä pitäen halunnut koiraa ja sitten 17.10.2003 mä tupsahdin
äidin seuraksi. Äidin odotus kestikin sitten vain vaivaiset 22
vuotta, mutta kyllä kuulemma kannatti odottaa. Olen muuten syntynyt
31.8.2003 elikkä olen tällainen loppukesän poitsu.
Sitten kun äiti mut sai, niin melkein heti alkoi sosialistaminen ja
mä sain monta koirakaveria. Lempityttöystävä on
alaskanmalamuuttityttö Inna. siinä sivussa alkoi sitten
pienimuotoinen koulutus ja äiti on nykyisin todella tyytyväinen
katsekontaktiin, mutta liikkeissä ja nopeudessa on hiomisen varaa.
Äiti tykkää pitää minua vapaana (aina kun poliisisedät ei näe) ja
minäkin nautin siitä täysin rinnoin. Me ollaan kyllä äidin kanssa
aika hyvä tiimi (vaikka äidillä onkin välillä vähän hermot
kireellä).
|
Äiti sai
koulutuskipinän ennen mun tuloani. Äiti kävi Marikan ja Innan
kanssa katsomassa Kontaktikoirat1-harjoituksia ja innostui
touhusta. Äippä sai todella hyviä vinkkejä ja hyvän käsityksen
siitä mitä hyvä koirankoulutus ja perustottelevaisuus pitää
sisällään. Äiti käski mun nyt sitten kiittää Marikaa loistavista
neuvoista ja ohjeista mitä se on saanut mun koulutukseen ja
elämiseen(minussa on kuulemma ollut välillä jotain vikaa, en
kyllä ymmärrä miten se on mahdollista!!).
Äiti käski mun kertoa jotain itsestäni hmm.. mitäs mä nyt
sanoisin?! Olen kuulemma (hullun)rohkea, sosiaalinen ihmisten ja
muiden koirien kanssa, rauhallinen (kun äiti sitä vaatii) ja
aika nopea oppimaan leoksi yms. |
|
Äiti alkaa keväällä ronttaamaan minua näyttelyissä. Näyttelyt on
kuulemma hyvä paikka sosialistaa minua ja jos sivussa tulee vähän
meriittiä mukana, niin se ei kuulemma ole pahitteeksi! Meillä on
näyttelykurssikin alkamassa piakkoin, kun äiti ei kuulemma tiedä
niistä hölkäsen pöläystäkään.
Mä en ole pk-rotu, joten kouluttamiseni voi olla myös vähän hankalaa
(sanoo äiti). Olen kuulemma aika mukavuudenhaluinen ja
kiinnostukseni voi lopahtaa äkkiä ja minua alkaa tylsistyttää (tai
niin jotkut ainakin väittävät). Mutta äiti on vielä tähän päivään
mennessä osannut vedellä oikeista naruista.
Äidillä on ollut mielessä mun tulevaisuudelle agility, TOKO,
näyttelyt, vetäminen yms. (voi kauheeta mihin mua viedään!)
Nyt sitten päästiin tähän Kontaktikoirat2:n ja ollaan äidin kanssa
molemmat luvattu näyttää ja tehdä parhaamme!
Mutta oiskos siinä nyt melkein kaikki? Heippa!
Micaela & Arttu, tammikuussa 2004
|
