|
Aloitin koirien kanssa harrastamisen 10 vuotta sitten
rekisteröimättömän sheltti Likan kanssa. Likan kanssa kilpailimme
niin agilityssa (3-luokassa) kuin tokossakin (voi-luokassa). Nykyään
11,5 vuotias Likka viettää eläkepäiviä vanhempieni luona. Vuonna
1997 sain paperillisen shelttinartun, Taikan (Bosom Buddy's Magic
Moccasin, synt. -97). Taikan kanssa keskityin agilityyn, sillä toko
ei ollut hänen juttu. Ainoasta käymästämme virallisesta toko-kisasta
saimme tosin ykkös-tuloksen, mutta tuomarin loppukommentti "ohjaaja
tekee kyllä kaikkensa saadakseen koiransa innostumaan, mutta..."
kertonee Taikan suhtautumisen tokoon.
Kesällä 2002 Taikan kasvattaja "ilmoitti", että hänellä olisi reipas
ja lupaava blue merle shelttipoika ilman kotia. Niinpä Aarre (Bosom
Buddy's In Blue, synt. 12.5.-02) muutti meille. Aarteen suhteen
minulla on odotuksia toko-urankin tiimoilta. Aarre on todella reipas
sheltiksi, ei ainakaan toistaiseksi pelkää mörköjä ja pitää niin
ihmisistä kuin koiristakin. Aarre on myös oppinut nopeasti ja on
toiminnan tarpeessa verrattavissa bordercollieeseen. Liekö ottanut
mallia äitini teho-bortsusta? Joka tapauksessa Aarre kuvittelee
olevansa pieni bortsu.
|
Haastetta Aarteen kanssa harjoittelemiseen tuo minulle ensinnäkin
se, että en ole ennen omistanut urosta. Nartun ja uroksen
koulutuksessa on todellakin eroja... Lisäksi Aarteen motivoinnissa
saa käyttää mielikuvitusta! Lelut ei kiinnosta, lihapullille ja
maksalle irvistetään (!!!). Nakki on tähän asti ollut se ainoa
palkka kiitoksen ohella, mikä tähän pikkumieheen tehoaa. Aina hän ei
tosin nakistakaan välitä; yhdessä puuhaileminen riittää toisinaan
palkaksi...
Helmikuussa 2004, Marjo Viljanen |
|
|
